Muikulla on mielettömän pieni hiilijalanjälki

– ja pari muuta syytä rakastua sisävesiemme pikkukalaan, jota syömällä suomalaiset ovat saaneet elämän jatkumisen kannalta välttämättömiä rasvahappoja ja vitamiineja jo 10 000 vuoden ajan.

Tämän jutun tarkoituksena oli kertoa, miksi Mieletön muikku -tuotteellamme on niin pieni hiilijalanjälki. Kertasimme samalla muikun muita hyviä ominaisuuksia, eikä kehukierroksesta ollut tulla loppua! Päätimme jakaa näkemyksemme, miksi jokaisen sekasyöjän kannattaisi paistaa muikkuja ruoaksi useammin kuin kerran kesässä.

Aloitetaanpa kuitenkin alkuperäisestä teemasta eli muikun pienestä hiilijalanjäljestä ja kalaruoan ilmastovaikutuksista:

Kalaonni nykäisi hiljattain kuutosvaihteen silmään yhden yrityksen kokoisessa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ensitöiksemme mittasimme tärkeimpien kuluttajapakattujen tuotteidemme hiilijalanjäljet, koska mielestämme se ei vain käy, että syömme tämän hetken nautinnoilla tulevien sukupolvien hyvinvointia. Laskenta auttaa meitä varmistamaan tuotteidemme vastuullisuuden.

Ensimmäisellä laskentakierroksella Mieletön muikku sai odotetusti tuotteistamme pienimmän lukeman. Sen hiilijalanjälki on 1,81 kg CO2e/kg – eli yhdestä kilosta Kalaonni Mieletön muikkua ilmastoon päätyy hiilidioksidia 1,81 kiloa.

Mutta mitä lukema tarkoittaa käytännössä? Se hahmottuu nopeasti vertailtaessa sitä muutamien muiden tuttujen ruoka-aineiden hiilijalanjälkeen.

Vastuullinen kala on ilmastohyvis – muikku pärjää vertailussa myös kasvipohjaisiin tuotteisiin

Kasvisruoan sekä kala- ja lihatuotteiden joukosta ympäristöystävällisimpiä raaka-aineita ovat perunat ja juurekset. Niiden hiilijalanjälki vaihtelee 0,3–1,0 kg CO2e/kg. Kasvipohjaisista tuotteista esimerkiksi tofun hiilijalanjälki asettuu haarukkaan 0,5–2,5 kg CO2e/kg tuotantopaikasta ja -tavoista riippuen.

Suomessa kasvatetun kirjolohen hiilijalanjälki on reilu puolitoistakertainen muikkuun verrattuna eli noin 3 kg CO2 ekv/kg. Kirjolohikin kuuluu vielä kirkkaasti ilmastohyviksiin. Sen päästöt ovat keskimäärin vain kuudesosa ilmastopahislistan paalupaikkaa pitävän naudanlihan hiilijalanjäljestä ja pienimmillään puolet sian- ja broilerinlihan hiilijalanjäljestä.

Suomalaisten eniten kuluttama kalatuote, norjalainen tuontilohifilee, tuottaa sen sijaan lähes kolme kertaa enemmän päästöjä Mieletön muikku -kiloon verrattuna; merilohi suoltaa 4,6 kiloa hiilidioksidia ilmastoon kiloa kohden.

Muikulla on siis kevyt hiilijalanjälki verrattuna muihin kaloihin ja lihatuotteisiin, mutta se pärjää varsin mukavasti myös vertailussa kasvipohjaisiin tuotteisiin.

Tärkein syy muikun mielettömän pieneen hiilijalanjälkeen on se, että luonnonkalojen ilmastovaikutukset ovat jo lähtökohtaisesti kasvatettua kalaa pienempiä. Ne elävät vapaina ja villeinä vesistöissämme, jolloin niiden kasvattamiseen ei tarvita rehua.

Muikun pieneen ilmastojälkeen vaikuttaa lisäksi kalastustapa. Muikku on nopeakasvuinen parvikala, jota esiintyy lähes kaikkialla Suomen vesistöissä. Sitä pyydetään troolilla tai nuotalla. Kerralla nousevat saalismäärät ovat suurehkoja, jolloin alusten polttoaineenkulutus jää pieneksi.

Entä millainen kala muutoin on muikku? Mitä muita syitä meillä on suorastaan rakastaa muikkua ravintona? Aloitetaanpa terveysvaikutuksista!

Monta syytä syödä muikkua löytyy sen ravintosisällöstä

Muikku on todellista suomalaista superfoodia, jossa on laadukkaita ravintoaineita, kuten rasvoja, proteiinia ja hivenaineita, siinä suhteessa, että vastaavan saadakseen joutuisi tankkaamaan kasviperäistä ravintoa melkoiset määrät, eikä silti olisi saanut kaikkia elimistön tarvitsemia ravinteita.

Kalojen rasvahapoilla tiedetään olevan runsaasti myönteisiä terveysvaikutuksia, ja lohikaloihin kuuluva muikku lukeutuu rasvaisiin kaloihin. Muikusta 3,3 prosenttia on rasvaa. Se on on prosentuaalisesti vähemmän kuin kirjolohessa ja lohessa, mutta muikku kuitenkin pärjää vertailussa hyvin isoille kalaserkuilleen, koska sen rasvahappokoostumus on erityisen hyvä.

Muikun rasvasta 20–40 % on DHA:ta eli monityydyttymättömiä omega-3-rasvahappoja. Ne ovat hyviä, elimistön toiminnalle välttämättömiä rasvahappoja, joita kehomme ei pysty itse tuottamaan. Ne on saatava ruoasta. Solut tarvitsevat niitä rakennusaineiksi ja ne edistävät aivojen ja sydämen terveyttä sekä ovat hyväksi näkökykyvylle. Tutkimuksissa on saatu viitteitä lisäksi siitä, että kalojen rasvahapot olisivat hyödyllisiä myös masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Muikkuun kertyy runsaasti hyviä rasvahappoja ravintoketjun kautta. Poiketen monista muista kaloista, muikku syö koko ikänsä pääasiassa eläinplanktonia, jonka ainoaa ravintoa puolestaan on kasviplankton eli mikroskooppisen pienet levät. Hyvät rasvahapot syntyvät näissä levissä. Eläinplankton on mestari pilkkomaan niitä ravinnokseen ja siirtämään siten elämän kannalta välttämättömät ravinteet eteenpäin ylempänä ravintoketjussa olevien hyödynnettäväksi.

Kuten myös muut kalat, muikkukin on hyvä proteiinin lähde, ja mikä parasta, sen sisältämät proteiinit ovat laadultaan erinomaisia. Ne sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja, joita keho tarvitsee uusien proteiinien rakennusaineiksi.

Edellä kerrotun ohella muikusta saa lisäksi runsaasti hivenaineita ja vitamiineja, kuten seleeniä, jodia ja D-vitamiinia. 100 grammaa paistettuja muikkuja sisältää 9,9 mikrogrammaa (μg) D-vitamiinia, mikä on lähes saman verran kuin vitamiinin päivittäinen saantisuositus 10 μg/päivä.

Vastuullinen kalastaminen huoltaa järvien ekosysteemiä

Muikun lisääminen ruokavalioon on siis hyvä valinta sekä terveyden että ympäristön kannalta. Palataanpa kuitenkin vielä hetkeksi muikun kuulumisiin ja ympäristövastuullisuuteen laajemmin. Vastuullisuutta vaaliva herkuttelee kalalla, joka on ilmastoystävällisyyden lisäksi kalakantoja, ympäristöä tai yhteisöjä vahingoittamatta kalastettua.

Miten siis muikulla menee? Voiko sitä syödä hyvillä mielin, ilman huolta kalakannan elinvoimaisuuden hiipumisesta? Entä mitä vaikutuksia muikunpyynnillä on vesistöjen ekosysteemeihin tai yhteiskuntamme?

Luonnonsuojelujärjestö WWF:n Kalaoppaa n mukaan muikulla menee varsin mukavasti. Se on listattu erityisesti ruokakalaksi suositeltavien kalalajien joukkoon kotimaisen ahvenen, hauen, kuoreen, lahnan ja pohjanlahdelta pyydetyn silakan ohella. Mainitut on merkitty luetteloon vihreällä, mikä tarkoittaa, että kalakannat ovat elinvoimaisia, eikä niiden pyynti aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja.

Muikkua esiintyy lähes kaikkialla Suomessa, erityisesti isoissa, kirkasvetisissä järvissä ja merenlahdissa. Kantojen elinvoimaisuus vaihtelee vesistöittäin, mutta sen taustalla ovat WWF:n kalaoppaan mukaan luonnolliset syyt, ei liikakalastus.

Muikunpyyntiä olisi hyvä jopa lisätä. Luonnonkalojen kalastus poistaa vesistöistä ylimääräisiä ravinteita, joita valuu esimerkiksi pelloilta järviin, ja vähentää rehevöitymistä. Kalastus siis jopa kohentaa järven luontaisen ekosysteemin tilaa ja auttaa siten järviluonnon suojelussa.

Muikkujen ruoaksi paistaminen on kulttuuriteko

No niin, päätämme kehukierroksen katsaukseen muikusta osana suomalaista ruokakulttuuria, elämäntapaa ja elinkeinoja. Harva tulee markettien runsaan tuotetarjonnan keskellä ajatelleeksi, miten pitkät perinteet kalaruoalla on Suomessa ja kuinka iso rooli sillä on ollut täällä ihmisille elämän jatkumisen kannalta.

Hopeakylkiset muikkuparvet ottivat nykyisen Suomen alueen vesistöt kodikseen jääkauden päätyttyä 10 000 vuotta sitten eli ne saapuivat tänne samoihin aikoihin kuin ihminen. Siitä saakka niitä on myös kalastettu ajoittain muutoin niukan ruokavalion elintärkeäksi täydennykseksi.

Muikun miedonmakuinen liha on maistunut Suomen alueella asustaneille ihmisille todennäköisesti hyvin samantapaisella reseptillä vuosituhansia sitten kuin nyt: muikku on parasta paistettuna ja yksinkertaisesti maustettuna. Kivikauden muinaissuomalainen vain kypsensi muikkunsa nuotion loimussa kuumalla kivellä tai tikunnokassa.

Tällä hetkellä muikku on sisävesien tärkein talouskala, jota pyydetään vuoden ympäri. Muikkua nousee ja on tarjolla runsaasti, mutta sen kysyntä ei ole yhtä kovaa kuin esimerkiksi kuhalla tai ahvenella. Paistovalmiiksi perattuja muikkuja ensimmäistä kertaa ostavalle voikin tulla iloisena yllätyksenä, että niiden kilohinta on varsin edullinen verrattuna suosituimpiin kotimaisiin ruokakaloihin.

Muikkujen ja muiden luonnonkalojen saatavuus kalatiskeistä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt eläköitymisen myötä. Nuoret eivät koe alaa houkuttelevana ja myös saalismäärät ovat pienentyneet tiettyjen kalojen kohdalla eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Syömällä monipuolisesti kotimaisia luonnonkaloja, pidämme kalastusveneet liikkeellä ja tuemme kokonaisen elämäntavan säilymistä!

Kaiken kaikkiaan, kotimainen muikku on monesta näkökulmasta arvokas ruokakala, josta valmistat edullisesti vastuullista, terveellistä ja maukasta ruokaa – vieläpä varsin vaivattomasti. Kalaonnin Mieletön muikku on valmiiksi perattu ja huuhdeltu, jolloin kalat voi nostaa suoraan paketista pannulle paistumaan tai savustimeen. Valmista tulee vartissa!

Katso tästä ohjeet, joilla paistat mielettömän hyvät muikut.

Tutustu tästä Mieletön muikku -tuotteeseen.

Lähteet: